Entäs ne jotka eivät ole netissä?

February 27, 2007

Netissä antaminen on helppoa. Mutta entäs ne yritykset, jotka eivät ole netissä? Mikä on heidän antamisstrategiansa? Vai voiko netin ulkopuolinen maailma elää kuten ennenkin?

Mitä tapahtuu lähipesulalle?

Autokorjaamolle?

Johtamiskoulutukselle?

Sählyhallin omistajalle?

Advertisements

7 Responses to “Entäs ne jotka eivät ole netissä?”

  1. perttut Says:

    Antamisstrategia ainakin minulle merkitsee sitä, että yritys todella elää missionsa mukaisesti.

    Jos firma on todella omistautunut palvelemaan asiakkaitaan tarjoamalla parasta/edullisinta/erikoisinta lähipesulapalvelua, niin uskoisin että tätä ajatusta viemällä hieman pidemmälle jotain sopivaa annettavaa kyllä löytyy. Lähipesulankin etsiminen tapahtuu usein netin kautta joten oman saitin sisällön kehittäminen olisi varmaan se helpoin tapa. Ja jos asiakkaat eivät ymmärrä hyödyntää palvelua kuin tietyiltä osin, niin ehkä heitä kannattaisi kouluttaa?

    Autokorjaamonkin missiotkin varmaan liittyvät asiakkaiden autojen parhaassa mahdollisessa kunnossa pitämiseen, joten tästäkin varmaan saisi jotain irrotettavaa.

    Johtamiskoulutus tuntuisi suorastaan helpolta, koska johtamiskoulutus lienee juuri sellainen alue jossa materiaalia on paljon ja erot kilpailijoiden välillä tehdään pitkälti palvelun ja lähikoulutuksen laadussa kuin siinä että mitä opetetaan. Oletan, että moni johtamiskouluttaja jo jakaa esim. kirjoittamiaan kirjoja sopiville organisaatioille ilmaiseksi.

    Ylipäätään minusta kaikki palvelut ovat aika hyvässä asemassa antamisstrategian suhteen. Liiketoiminta perustuu palvelukomponentin hiomiseen, ei tiedon myymiseen. Ja kaikki sellainen mikä on tietotaitoa on siirrettävissä digitaaliseen muotoon tavalla tai toisella. Kyse on lähinnä siitä millä vaivalla/rahalla se digitointi onnistuu.

    Ajattelenko liian nettipainotteisesti tätä?

    Netti vain tarjoaa kanavan jossa on mahdollista jakaa digitoitua tietotaitoa marginaalisilla kustannuksilla ja jos oma bisnes ei perustu tietotaidon myymiseen vaan palveluun, niin eikö silloin oman tietotaidon digitoiminen ja jakelu ole oman mission mukaista toimintaa? (Ja jos tästä tietotaidon jakelusta vielä on saatavissa hyötyä firmalle, esim markkinoinnin tehokkuuden kasvuna, niin eikö tämä ole liiketoiminnallisesti järkevää?)

  2. sogiving Says:

    Suuri osa asiakkaan kokemasta hyödystä koostuu nykyään pitkälti immateriaalisista ominaisuuksista. Minäkin olen huomannut, että aineettomasta laskuttaminen on usein vaikeampaan kuin käsinkosketeltavasta. Muutos aineettomaan on monella toimialalla niin uutta, että ihmismieli ei seuraa perässä. Digitaalisuus ja netti ovat ollut käytössämme vain joitain vuosia. Mutta muutosta tapahtuu. Esimerkiksi netistä ladattava musiikki ei enää tarvitse fyysistä olomuotoa.

  3. sogiving Says:

    Netin käyttöä antamiseen ei kai voi välttää, kun puhutaan suurista asiakasmassoista ja isoista yrityksistä.

    Mutta entäs se pikku pesula? Kuinka se voisi käyttää vähäiset resurssinsa perustyön lisäksi antamiseen, jonka tuloutuminen voi tuntua epävarmalta?

    Toki he voivat antaa asiakkailleen ilmaiseksi tietoa vaatteiden hoidosta. He voivat tuottaa jotain personoivaa oheistuotetta ja sovittaa vaikka aukioloaikansa paremmin asiakkaiden tarpeisiin.

    Mutta jos heillä olisi resursseja käyttää nettiä, he voisivat kehittää kotiinkuljetuksen, joka toisi puhtaat vaattee asiakkaalle juuri silloin kun hän on kotona.

    Voisin asiakkaana kotiin tulleesani avata tietokoneen ja klikata pesulan sivuilla nappulaa, jolla ilmoittaisin olevani seuraavan kahden tunnin ajan kotona. Pesula osaisi toimittaa vaatteet minulle sen ajan puitteissa.

    Asiakkaana tuntisin hallitsevani ympäristöäni paremmin ja kokisin saavansa hyvin henkilökohtaista palvelua. Tällainen palvelu tuntuisi luksukselta ja tekisi elämästä helpompaa.

  4. PerttuT Says:

    Tästä tulikin juuri mieleen tuo sinisen meren strategia jonka Torfinn mainitsi yhdessä kommentissaan. Kirjaa en ole vielä lukenut, mutta luulen perusidean ymmärtäväni. Täten antamisstrategiaa voisi pitää aikakautemme tuotteena ja mahdollisuutena siirtyä hyperkilpaillulta toimikentältä alueelle jossa on tilaa toimia ja olematon kilpailu.

    Toisaalta onko antamisstrategia siirtymäkauden strategia? Tällä hetkellä se toimii, koska sitä voidaan pitää strategiana joka ei ole yleisesti käytössä, saatika hyväksytty. Täten kilpailuetua on tehtävissä. Lisäksi asiakkaiden epävarmuus digitaalisia tuotteita (ja yleensäkin aineettomia palveluita, ostamista, yms kohtaan) vahvistaa strategian tehokkuutta.

    Kuitenkin voisin nähdä maailman jossa sillä ei enää saa huomiota samalla tavalla, koska sitä käytetään niin laajalti. Ainakin joillain toimialoilla?

    Ohjelmistoteollisuudessa on tosin nähtävissä se, että kun antamisesta tulee vain tapa tehdä bisnestä verkossa, niin sen etu laskee. Toisaalta intuitiivisesti tulee mieleen se minkä on jo tullut todettua, että antamisen pitää olla keskeinen osa liiketoimintastrategiaa tällöin.

    Eli juu, alan pikkuhiljaa syödä idean siitä, että vasta kun se antaminen on se tuote, niin voidaan päästä kehittelemään vapaammin sitä todellista liiketoimintastrategiaa joka rakennetaan sen keihäänkärjen tueksi sitten.

  5. sogiving Says:

    Olen ajatellut ihan samaa, eli tuota antamiskilpailua. Nythän on vielä helppoa erottautua muista käyttämällä nettiä antamisen välineenä. Esimerkiksi rakentamalla nykyisen tuotteen ympärille jokin arvoa lisäävä nettipalvelu, jonka asiakas kokee arvokkaaksi. Homma hoidettu.

    Mutta mitäs sitten, kun kaikki muutkin ovat lähteneet mukaan antamiseen ja erottuminen vaikeutuu?

    Kenties silloin otetaan jälleen apuun perinteisen markkinoinnin keinot ja siirrytään taas push-metodien käyttöön.

    Tai vasta silloin antaminen muuttuu markkinoinnillisesta strategiseksi. Se pärjää, kuka pystyy rakentamaan koko tuotteensa antamisen lähtökohdista.

    Kilpailu kiristää. Markkinatalouden lainalaisuudet eivät varmastikaan muutu miksikään. Se pärjää, joka pystyy parhaiten täyttämään asiakkaan henkisen tarpeen pienimmin kustannuksin.

  6. PerttuT Says:

    Antaminen on strategia vain silloin kun sillä erottaudutaan kilpailijoista. Tietyillä ohjelmistoliiketoiminnan alueilla se on jo osittain menettänyt strategista viehätystään, koska antamisesta on tullut toimialan tapa – täten strateginen erottuminen ei ole enää mahdollista antamisen avulla.

    Olen ehdottomasti samaa mieltä siinä, että vasta kun kisa kovenee, niin alamme nähdä todellisia strategioita joiden ytimessä on antaminen ja liiketoimintamalli on rakennettu antamisen varaan.

    Tällä hetkellä tuo markkinoinnillinen antaminen on kovasti pop. Esimerkiksi Adobekin ruennut julkistelemaan noita ilmaisia web-versioita Photoshopistaan ja muista tuotteista. Niissä vain jo lehdistötiedotteesta on luettavissa, että “antaminen” on tehty täysin yleisen painostuksen johdosta (varmaan markkinointiväki painostanut), eikä strategista arvoa antamisella nähdä. Tästä kertoo mielestäni aina lause “Palvelun kustannukset tullaan kattamaan mainostuloilla.”. (Okei, mainoksien myyminen on liiketoimintamalli ja jos on oman strategian mukaista karkottaa käyttäjät pois palvelun parista, niin ok. Mutta kun Adobe ei ole Google, niin vähän lyö allekirjoittaneella tyhjää tässä kohtaa.)

  7. Miikka Says:

    Omaa antamisstrategiaa kehittäessä täytyisi varmaan olla jonkinlainen käsitys siitä, miten se tuloutuu takaisin. Tuo “Palvelun kustannukset tullaan kattamaan mainostuloilla” kuulostaa siltä, että homma ei ole hallussa. Ymmärretään, että antamiseen on lähdettävä mukaan, kun muukin toimiala on menossa siihen suuntaan, mutta osataanko sillä tehdä rahaa?


Comments are closed.

%d bloggers like this: