Mitä antaminen on? (v1)

April 14, 2007

Antaminen on aina itsekäs teko.

Advertisements

4 Responses to “Mitä antaminen on? (v1)”

  1. Henrik Rydberg Says:

    Hieno huomio, mikä ei ihan heti tule mieleen. Noin vuosi sitten pohdiskelin itsekkyyttä ihmisen kaikkiin toimintoihin liittyen, joten sytyin heti tälläisestä provosoinnista :)

    Mielestäni hyvin harva asia EI ole itsekäs teko. Ei muut hyödy siitä, että hengitän ja syön. Asia taitaa kuitenkin riippua paljolti siitä, miten sanaa tulkitaan. Merriam-Webster määrittää selfish-sanan seuraavasti: “overly concerned with one’s own desires, needs, or interests | a selfish desire to succeed at the expense of other”

    Merriam-Websterin antamassa yhteydessä en pidä antamista itsekkäänä. Jos kuitenkin ajatellaan itsekkyyttä siten, että muiden asioiden ohella myös antaja hyötyy, niin olen samaa mieltä kanssasi.

    Antamiseen –muiden enemmän tai vähemmän itsekkäiden tekojen ohella– liittyy kuitenkin itsekkyyden lisäksi myös muita arvoja. Syntymäpäivälahjan antaminen on niin ystävällisyyttä, empatiaa ja solidaarisuutta kuin itsekkyyttä.

    Tämän blogin asiayhteydessä antamisesta ollaan tekemässä kuitenkin erittäin itsekästä tekoa. Empatia ja solidaarisuus väistyvät kun antaminen valjastetaan kaupalliseen käyttöön. Tuleeko antamisesta tässä tarkoituksessa jopa huijausta? Vai onko se ihan hyväksyttävä tapa markkinoida tai harjoittaa liiketoimintaa?

    “Hyvä teko” – “huono teko” taitaa olla siitä kiinni mitä ja miten annetaan. Tuleeko antamisesta tuputtamista vai onko antajalla tarjota jotain joka tuottaa todellista hyötyä saajalle? Tai kuten blogi puhuu aijemmin antajan ja saajan visioista.

    Kaikilla on omaan toimintaansa omat syynsä. Joskus kannattaa kuitenkin vaan tuijotella omaan napaan ja olla välittämättä siitä, kuinka toinen katselee omaa napaansa.

  2. Henrik Rydberg Says:

    Tässä vielä esimerkki antajan ja saajan välisistä motiiveista ja tunteista:

    Jokainen on varmasti törmänneet kaupungilla ihmiseen joka jakaa tietoa omasta uskonnollisesta tahostaan tai jumalansa sanaa.

    Jos mietitään antajaa, hänen toimintansa voi olla puhdasta markkinointia: omalle “tuotteelle” yritetään saada laajempi tunnettuus ja asiakaskunta. Ihminen voi olla kuitenkin aidosti huolestunut muista ja haluaa todella auttaa ja parantaa heidän ongelmiaan.

    Saajan kantoja voidaan ajatella seuraavasti:
    Saaja kokee että
    – hänelle annetaan jotain mistä ei ole hänelle hyötyä. Hän ottaa asian ehkä vastaan mutta siirtää sen syrjään… tai todennäköisemmin ei ota asiaa vastaan ollenkaan.

    – hänelle annetaan jotain mistä ei ole hänelle hyötyä. Hän kieltäytyy vastaanottamisesta mutta antaja haluaa silti antaa. Syntyy tuputtamista.

    – hänelle annetaan jotain mistä hänelle on hyötyä. Saaja voi olla joko etsinyt asiaa aijemmin tai toteaa saantihetkellä asian hyödylliseksi ja ottaa tuotteen ilolla vastaan.

    Itsekkyys tuntuisi riippuvan siitä, miten antajan ja saajan motiivit (visiot) ja tunteet kohtaavat.

  3. Miikka Says:

    Huomaan, että itsekkyyden voi määritellä monella tavalla. Merriam-Websterissä määritelty itsekkyys on ehkä sitä rajuinta laatua.

    Tarkemmin muotoiltuna sanoisin, että antamista motivoi aina halu saada myös itselle jotain.

    Syntymäpäivälahjaa antaessa saamme kiitosta, hyvän mielen, ihailua… Mikäli lahja on saajalle arvokas, emme voi välttyä saamasta jotain takaisin: tunteen, sosiaaalista asemaa tai materiaa.

  4. Mari Kontio Says:

    Antaminen on parhaimmillaan kaksisuuntainen ilmiö, jossa molemmat osapuolet tuntevat tyydytystä. ME voimme antaa toisillemme hyvin erilaisia asioita. Materiaa, elämyksiä ja tietty rakkautta. Antaminen voi olla kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka parhaimmillaan vie sinut orgasmin lailla kohti suunnatonta tunnetta. Antaminen on dialogi, jossa osapuolet koittavat tehdä itseään tunnetuksi niin toiselle kuin itselleenkin. Antaminen on tie oppia tuntemaan itseään, siis itsekkyyttä, joo!
    Lapseni kuitenkin kysyi minulta eräänä päivänä, äiti onko meilla antamisen oikeutta? Hetken mietittyäni sanoin, rakas lapseni ON, Tuolloin ymmärsin, että antaminen on parhaimmillaan rakkautta, joka ei aseta ehtoa, ei kehu ei kerskaa jne… antakaa lasten tulla minun tyköni, sillä heidän kaltainen on Jumalan valtakunta.

    Antamisen ilolla sinulle Miika,

    jatka “blogeiluasi” pyyteettömästi, niin se kantaa parhaan mahdollisen hedelmän, rauhan ja rakkauden


Comments are closed.

%d bloggers like this: