Coca-Colan antamisstrategia

July 27, 2007

Coca-Cola on pystyttämässä omaa virtuaaliyhteisöään. Uuden projektin markkinointi ja toteutus nojaa antamisstrategiaan.

Ensimmäisessä vaiheessa kolayhtiö pyrkiin keräämään uuteen palveluunsa liikennettä suurilla markkinointitempauksilla. Esimerkiksi Britanniassa Coca-Colan juomien etiketeissä on 70 miljoonaa koodia, joilla asiakkaat voivat käydä lataamassa Cokiksen uuden saitin kautta itselleen minkä tahansa 79 pencen kappaleen Applen iTunesista. Lisäksi Cokis järjestää konsertteja ja jakaa iPodeja ja muita ilmaistuotteita.

Itse palvelu antaa kävijöille mahdollisuuden löytää, ladata ja arvioida uutta musiikkia. Palvelu antaa nouseville bändeille mahdollisuuden saada managerointi ja lainopillista apua, sekä unelman maailmanvalloituksesta.

Suuren markkinointikoneiston hyödyntäminen tällaisen verkkopalvelun käynnistämiseen maksaa itsensä takaisin vasta, kun artistien ja kävijöiden määrä ylittää kriittisen massan ja osapuolet ryhtyvät antamaan toisilleen. Kun palvelusta kasvaa itselleen antava, Coca-cola on onnistunut luomaan yhteisön, joka antamisella ruokkii itseään ja cokis voi vähentää markkinointipanostuksiaan ja nautiskella sijoituksensa hedelmistä.

Minä uskon, että tämä palvelu epäonnistuu. Peliteorian Vangin Dilemman mukaan jokaisen osapuolen ensisijainen valinta on itsekkyys, ei antaminen. Coca-Colan on ensin pystyttävä vakuuttamaan kaikki palvelun käyttäjät omien motiiviensa vilpittömyydestä, ennen kuin se saa yksittäiset ihmiset toimimaan sen palvelussa osallistuvina ja antavina osapuolina.

Luulen, että Coca-Cola saa palveluunsa bändejä ja kävijöitä, mutta heistä jokainen tavoittelee vain omaa etuaan, sillä monikansallisen yritysjätin vilpittömyyteen on vaikea luottaa. Jos luottamus puuttuu, ihmiset eivät lähde osallistumaan ja antamaan muille, eikä palvelusta silloin synny itselleen antavaa.
Palvelusta tulee todennäköisesti colayhtiölle kallis ylläpidettävä.

Advertisements

One Response to “Coca-Colan antamisstrategia”

  1. PerttuT Says:

    Tuo on helppo allekirjoittaa, että jos palvelu ei ensisijaisesti palvele omaa etua, niin se ei ole kiinnostava. Se voi olla aluksi kiinnostava, mutta jatkuva käyttö edellyttää että henkilökohtainen, suora hyötysuhde on olemassa. Useimmat ihmiset ymmärtävät kyllä hyvin, että jakamisesta ja yhteisestä auttamisesta on myös hyötyä itselle, se vain tulottuu niin hitaasti. Lyhyen tähtäimen jutut menevät edelle.

    Coca-Colan tapauksessa ratkaisevaa on varmasti se, että kuinka paljon yhtiö on valmis panostamaan tällaiseen toimintaan. Ymmärretäänkö tämä antaminen oikeasti viimeisenä vaihtoehtona pärjätä markkinointikilpailussa vai lähdetäänkö siihen ajatuksella “käyttäjät hoitavat sisältöpuolen meidän puolestamme”….?

    Jos firma on todella mukana palvelun toiminnassa, eli aidosti pistää dollareita nouseviin bändeihin ja tarjoaa käyttäjille pelimerkkejä musan hankkimiseen, niin en näe estettä palvelun suosiolle. Toki palvelulla pitää olla oma, toimiva niche-kenttä missä touhuta – tai sitten pitää täydentää järkevästi isoja palveluja. Jos brändi muutenkin sponsoroi nousevia bändejä tai jo menestyviä bändejä, niin kaipa tuossa on kyse myös sen valintaduunin ulkoistamisesta yhteisölle…


Comments are closed.

%d bloggers like this: