Näin toimii Uusi Talous

October 8, 2007

Tässä tulee… Uskon, että tämä on tärkeä palanen uuden talouden toimintamallien ymmärtämiseen.

Ihmisen kyky käsitellä asioiden rahallista arvoa on rajallinen.
Asiat voidaan jakaa kolmeen luokkaan niiden rahallisen arvon käsittämisen vaikeuden mukaan. On kiinteää, nestemäistä ja kaasumaista omaisuutta.

Kiinteää omaisuutta on luonnollisesti kaikki klemmarista pilvenpiirtäjään.

Nestemäistä omaisuutta on kaikki toiminta, kuten yrityksen prosessit ja palvelut, ihmisten työ ja harrastukset.

Kaasumaista omaisuutta on esimerkiksi ideat, brändit, sosialiset suhteet.

Kiinteän omaisuuden rahallinen arvo on helppo ymmärtää. Myös nestemäisen omaisuuden arvon määrittämiseen on kehitetty työkaluja, mutta kaasumaisen omaisuuden arvon ymmärtäminen ja mittaaminen on hyvin vaikeaa, usein jopa mahdotonta.

Ihminen pitää luonnostaan kiinteiden asioiden rahallista arvoa nestemäisiä suurempana ja nestemäisten asioiden arvoa kaasumaisia suurempana.

Internetissä tätä tietoa voi käyttää hyväksi kahdella merkittävällä tavalla:

1) Nettiin on mahdollista luoda esineitä, tiloja ja palveluita, jotka muistuttavat kiinteää ja nestemäistä omaisuutta, vaikka eivät kuitenkaan ole sitä. Nettipalvelu voi antaa ihmiselle esimerkiksi blogialustan, oman sivuston, virtuaalihahmon, yhteisön, uutisia, hakutuloksia, musiikkia. Pidämme näitä automaattisesti arvokkaina ja olemme valmiita vaihtamaan näitä kaasumaiseen omaisuuteemme, eli mielipiteisiin, kehitysideoihin, sosiaaliseen verkostoomme.

2) Koskaan aikaisemmin ei ole ollut mahdollista kerätä kaasumaista omaisuutta niin suurilta joukoilta kuin nyt. Netin jättiläismäiset palvelut pystyvät haalimaan miljoonien kävijöiden synnyttämää kaasumaista omaisuutta.

Tällaisten jättiläispalveluiden tuotto-odotus on usein suuri, mutta uuden talouden avain ei ole kaasumaisen omaisuuden keräämisessä, vaan kyvyssä muuntaa se nestemäiseksi tai kiinteäksi omaisuudeksi.

Kuka pystyy siihen parhaiten, nousee lopulta netin valtiaaksi.
This is The Art of Farting Money.

Advertisements

8 Responses to “Näin toimii Uusi Talous”


  1. Tutustuin ensimmäistä kertaa tässä esiteltyyn “Uuteen Talouteen” mutta en voi olla heti ottamatta kantaa. Mielenkiinnolla odotan, mitä tästä ajatuskehikosta syntyy. Olen aina kiinnostunut uusista ajatuksista. Aion olla positiivisen kriittinen tällä “tutkimusmatkallani”.

    Suuri vaikeus tällaisessa uudessa ajattelussa on, että ihmiset eivät ymmärrä sitä. Sanavalintoihin kannattaisin kiinnittää huomiota.

    Uusi Talous tuo mieleen vuosituhannen vaihteen hörhöilyn, joten termi kannattaisi muuttaa. En vielä osaa ehdottaa, mikä olisi parempi.

    Omaisuuslajien nimet johtavat harhaan. Kiinteä omaisuus on juridiikassa hyvin täsmällinen termi. Siihen eivät kuulu klemmarit. Nestemäinen omaisuus -nimitys synnyttää hilpeän mielikuvan. Kun on kysymys mm. ihmisen työstä, tarkoittaako tämä mokaamista, jolloin ihminen on “nesteessä”. Kaasumainen omaisuus -nimitys on edellistäkin huvittavampi: “Kaasua, komisario Palmu”.

    Normaali omaisuuden jako on aineellinen ja aineeton omaisuus. Näistä kannattaisi lähteä liikkeelle ja kehittää ihan uudet nimet. Näille on hyvin yleisesti käytetyt englanninkieliset vastineetkin: tangible ja intangible. Nyt enää tarvitsisi jakaa aineeton omaisuus kahtia siten, että nestemäinen ja kaasumainen korvattaisiin joillakin muilla sanoilla.

    Kuten kerroin, olen tutkimusmatkani alussa ja aion olla sekä utelias että kriittinen.

    Ensimmäisenä kysyn, onko nykyisin binäärimuodossa oleva raha oikeastaan “kaasumaista” omaisuutta. Mitä tästä seuraa antamisen strategiassa?

  2. Miikka Says:

    Unohdetaan Uusi Talous. Se tuli ja meni. Huono termi.

    Omaisuuden olomuodoilla yritän selkeyttää sitä, kuinka käsitämme erilaisten asioiden arvon. Kiinteät asiat on helppo arvottaa. Neste valuu sormien välistä ja sen kanssa joudumme jo vähän kamppailemaan. Kaasumaisen olomuodon arvoa on todella vaikea ymmärtää.

    Kiinteä = Mitä meillä on.
    Nestemäinen = Mitä teemme.
    Kaasumainainen = Mitä ajatelemme, mitä olemme.

    Yritykset voivat käydä netissä vaihtokauppaa ihmisten kanssa siten, että yritys antaa kiinteää tai nestemäistä asiaa, jonka ihminen maksaa nestemäisellä tai kaasumaisella asialla.

    Esimerkiksi WordPress antaa minulle tämän blogialustan ja minä maksan sen heille tuottamalla heidän palveluunsa ajatuksia.

    Tämä blogialusta ei ole minulle siis ilmainen. Minä vain en osaa hahmottaa maksavani tästä jotain, koska en osaa määrittää ajatukseni arvoa rahassa.


  3. Ehdotan termeiksi seuraavia:

    kiinteä omaisuus > aineellinen omaisuus
    nestemäinen omaisuus > työ
    kaasumainen omaisuus > aineeton omaisuus

    Mielestäni nämä vastaavat paremmin ihmisten käsitystä niistä asioista, joita väität käsitteiden sisällöksi.

    Työ (tai nestemäinen omaisuus) ei mielestäni ole omaisuutta, vaikka sillä on taloudellista arvoa. Joskus myös kaasumaisessa omaisuudessa mainitsemasi asiat eivät ole omaisuutta. Omaisuuden eräs tärkeä ominaisuus on, että se on pysähtynyt. Se on jonkinlaisen prosessin lopputulos.

    Ajatuksesi vaihtamisesta ei ole kirkas. Kaihdat kauppa-sanaa. Kaupassakin on kysymys antamisesta. Kumpikin antaa jotakin, jolloin he vaihtavat eli käyvät kauppaa. Kaupan edellytyksenä ei ole raha. Esimerkiksi Suomi kävi Neuvostoliiton kanssa bilateraalikauppaa, jossa tavarat arvotettiin rahassa mutta kauppa oli tavaroiden vaihtamista. Rahaa ei kulkenut.

    Odotan edelleen, mitä uutta tässä antamisen strategiassa on.

  4. Miikka Says:

    Kiitos sparrauksesta. Hyviä pointteja.

    Ehkä omaisuuden määritelmää olisi syytä hieman venyttää.

    Yhdellä mielipiteelläni ei ole minulle mainittavaa taloudellista merkitystä, mutta jos joku kerää 200 000 ihmisen mielipiteen samasta asiasta, syntyy jo hyvin arvokasta omaisuutta.

    Tai jos verkkopalvelussa toimii päivittäin 100 000 ihmistä, on tämä käyttäjämassa se, mitä mediamyynti voi kaupata asiakkailleen. Ja jos sitä pystytään myymään, on sen oltava omaisuutta.

  5. Miikka Says:

    Minusta kauppa-sana ei kuvaa antamisstrategian tapahtumaketjua.

    Jos esimerkiksi yrityksesi haluaa synnyttää tietyssä kohderyhmässä tietyn mielikuvamuutoksen, kannattaa se tehdä antamalla heille jotain, jonka he kokevat arvokkaaksi, ja joka muuttaa mielikuvaa haluttuun suuntaan.

    Tässä tapauksessa kyse ei ole kaupankäynnistä, vaan vaihdosta. Yrityksesi antaa jotain vastaanottajalle arvokasta ja saa vastalahjana haluamansa mielikuvamuutoksen.


  6. Kahdellasadalla tuhannella tyhjänpäiväisellä mielipiteellä ei ole mitään arvoa. Tällaisia mielipiteitä näemme päivittäin keskustelusivuilla, joissa voi esittää mielipiteensä nimettömästi. Mikä arvo on esimerkiksi sillä, että A:n mielestä B on tyhmä? Tai mitä maksaisit siitä, että tuntematon C ostaisi juuri nyt Nokian osakkeita?

    Jos verkkopalvelussa käy päivittäin satatuhatta hörhöä, on mainostaja järjestön, jos hän haluaa maksaa mainonnasta tällaisessa palvelussa. Mainostajan tarkoituksena on myydä tuotteitaan. Jos hän ei edes tiedä, millaisia ihmisiä palvelussa on, miksi hän mainostaisi heille. Jos ihmiset käyvät aikaa tappaakseen jossakin turhanpäiväisessä palvelussa, onko aivan varma, että he ostavat jotakin?

    Kaupankäynnissä myyjä synnyttää ostajalle mielikuvan tuotteensa hyödyistä ja houkuttelee hänet ostamaan. Ei vaihtokauppa tätä miksikään muuta.


  7. Olen käyttänyt voimakkaan kriittisiä puheenvuoroja näillä sivuilla. Väärinkäsitysten estämiseksi haluan sanoa, että en ole antamisen strategian vastustaja. En vain vielä ymmärrä, mitä se tarkoittaa.

    Sanani eivät missään tapauksessa kohdistu Miikkaan, jota en edes henkilökohtaisesti tunne.

    Jos tämä teoria kestää kritiikkini, Miikka saa minusta ahkeran puolestapuhujan ajatuksilleen. Jos teoria ei kestä tarkkaa seulaani, nostan Miikkalle hattua, että hän uskalsi ottaa riskiä esitellessään tämän idean.

    Saavuttaaksemme jotakin tärkeää meidän tulee oppia hyväksymään virheitä. Jos ei uskalla tehdä virheitä, ei tee mitään tärkeää.

    Palaan vielä antamisen teoriaan. Miksi se minua kiehtoo? Olen vuosia harjoittanut verkkoliiketoimintaa ja yksi internetin vitsauksista on ilmaisuus. Ymmärrän poikkeavat ansaintalogiikat, mutta eivät ne ole vain netin ominaisuutta vaan ihan kaikessa liiketoiminnassa voidaan käyttää muutakin ansaintalogiikkaa kuin “anna minulle rahaa, niin saat tuotteen”.

    Ihan hyvin voisin jakaa omenapuutarhastani ilmaisia omenoita (jos minulla olisi omenapuutarha) ja saada ihmiset käymään puutarhassa kiinnittääkseni heidän huomionsa jonhonkin rahanarvoiseen asiaan. Voisin saada yrityksiltä omenoihin liimattavia mainostarroja, joista nämä yritykset maksaisivat minulle. Jos ihmiset kävisivät tarhassa säännöllisesti ja alkaisivat suorastaan parveilla siellä, voisin myydä tarhan jollekin, joka haluaisi avata kaupan ihmisten suosimassa paikassa.

  8. Miikka Says:

    Kiitos kannustuksesta!

    Antamisstrategia toimii hyvin netissä, koska siellä yritykset ovat joutuneet tuottamaan palveluita ja tuotteita saamatta niistä suoraa korvausta.

    Mutta Antamisstrategian toinen tukijalka seisoo tukevasti perinteisessä liiketoiminnassa. Muutamien käytännön testien kautta olen jo havainnut, että Antamisstrategian mallit toimivat erittäin hyvin netin ulkopuolella.

    Menee vielä hetki, niin saan kaiken paperille.


Comments are closed.

%d bloggers like this: