Facebook on jopa 25 000 euron arvoinen

October 28, 2007

Netissä massojen yhteisölliset palvelut perustuvat vaihtokauppaan, jossa palvelu antaa ihmisille pohjan jolla toimia ja ihmiset maksavat palvelusta tuomalla sen käyttöön oman sosiaalisen verkostonsa ja sisällöntuotantonsa.

Viitaten aikaisempaan ajatukseeni asioiden rahallisen arvon ymmärtämisestä, nettipalvelun teknistä pohjaa voidaan pitää “kiinteänä materiaalina” jonka arvo on helppo määrittää rahassa. Palvelun liikeideaa ja toiminallisuutta voidaan pitää “nestemäisenä materiaalina”, jonka arvo on jo paljon vaikeammin määrteltävissä.

Käyttäjät tuovat palveluun oman osuutensa, joka on se “kaasumainen elementti”, jonka arvoa emme osaa järkevästi mitata rahassa.

maailmavesismall.jpg

Wired -lehden artikkeli “Facebook Got Its $15 Billion Valuation — Now What?” kertoo karusti, kuinka vaikeaa tällaisen kaasumaisen elementin arvon määrittäminen on. Uskon, että jälleen siinä mennään pahasti pieleen.

Facebook on kuin kaistale rantamaata, jonka yläpuolella riehuu parhaillaan myrsky. Koska emme osaa arvioida tuon myrskyn arvoa, yritämme arvioida tontin arvoa.

Advertisements

4 Responses to “Facebook on jopa 25 000 euron arvoinen”


  1. Aina, kun vaihdamme jotakin, kysymyksessä on jonkinlainen rahallinen arvo vaihdettavilla asioilla. Rahallisen arvon olemassaolo ei edellytä sitä, että sitä tarvitsisi järkevästi mitata. Useimmiten hinnat määräytyvät tunneperusteisesti ilman järjen häivää. Mitä suurempi kauppa, sitä vähemmän järkeä sen tekemisessä käytetään.

    Facebookin arvon määrittäminen on helppoa, kun siitä tehdään kauppa. Ostaja on valmis ostamaan sen hinnalla, jolla myyjä vastaavasti on valmis myymään sen. Kauppahinta on sen rahallinen arvo. Sitä ennen kaikenlaisten arvioiden heitteleminen on haihattelua.

    Facebook-esimerkki ei mielestäni todista mitään antamisen strategiasta. Se todistaa vain sen, että jotkut arvelevat siitä tehtävän kauppaa.

    Minusta koko antamisen strategia alkaa haiskahtaa ahneuden strategialta. Mistään hyväntatoisesta antamisesta ilman vastalahjaa ei liene kysymys???

  2. Miikka Says:

    Yritykset mittaavat aina asioita rahassa.
    Me yksittäiset ihmiset emme yleensä aseta rahallista arvoa arkisille teoillemme tai ajatuksillemme. Mutta kun ne annetaan yrityksen käyttöön, kuten Facebookin käyttäjät tekevät, on yrityksen pystyttävä mittaamaan tämän toiminnan arvo rahassa.

    Facebookin mahdollisten ostajien on pakko yrittää arvioida kokonaisuuden arvo rahassa. Ja se on vaikeaa, koska kyse on yksittäisten ihmisten siihen sijoittaman ajan, vaivan, innostuksen, sosiaalisten suhteiden ja sitoutumisen arvosta.

  3. Miikka Says:

    Ja kyllä, Antamisstrategiassa ei ole kyse hyväntekeväisyydestä, vaan liiketoiminnasta. Mutta liiketoiminnan ei ole pakko olla pahaa.

    Antaminen kantaa aina ahneuden taakkaa, sillä maailmanhistoria ei tunne yhtään tapausta, jossa antaja olisi jäänyt ilman vastalahjaa tai palkintoa.

    Parhaassa tapaksessa kaikki voittavat. Silloin sekä vastaanottaja että antaja kokevat saaneensa jotain arvokasta.


  4. Sanoit, että liiketoiminnan ei ole pakko olla pahaa. Jos siinä käytetään rahaa, onko se silloin pahaa? Ei todellakaan.

    Raha ei ole sinänsä paha asia. Ihmiset tekevät siitä pahan. Monesti ihmiset ryhtyvät täyttämään elinaikaansa keräämällä rahaa enemmän kuin he tai heidän jälkeläisensä usean sukupolven aikana pystyvät kuluttamaan.

    Raha on vaihdon väline. Sitä käytetään siksi, että sen avulla vaihtamisesta voi tulla monenkeskeistä eikä pelkästään kahdenkeskeistä.

    Tuskin niitä on historiankirjoihin kirjattu, mutta väitän, että antajat jäävät usein ilman vastalahjaa tai palkintoa. Hyväntekijöitä hyljeksitään yhteiskunnassa. Ihmiset kokevat, että hyvä ihminen tekee heistä itsestään pahoja pelkällä olemassaolollaan. Tunnen ihmisiä, jotka ovat joutuneet kiusaamisen kohteeksi, koska ovat tehneet hyvää muille. Uskon muidenkin tuntevan näitä ihmisiä.

    Antaja voi kokea mielihyvää silti, vaikka ei saisi mitään vastalahjaa. Todelliset antajat eivät kerskaile antamisistaan, joten me emme tiedä tällaisista ihmisistä riittävästi.

    Tämä antamisen strategia näyttää kietoutuvan lopulta rahaan, vaikka lähtökohtana on antaminen. Tarkoituksena ei ole siis tehdä pyyteetöntä hyvää muille vaan vaihtokauppaa. Jossakin vaiheessa tämän vaihtokaupan on muututtava rahan välityksellä tapahtuvaksi kaupaksi, sillä muuten palaamme kivikauteen. Lihakauppias ei voi aina ottaa suutarilta vastaan kenkiä, vaan joskus on käytettävä myös rahaa, että lihakauppias saa myös uuden puvun.


Comments are closed.

%d bloggers like this: