Ratkaisu musiikkiteollisuuden ongelmaan

December 9, 2007

Juhana Rossi kirjoittaa sunnuntain hesarissa (löytyy verkosta vain digilehtenä) Sami Valkosesta, joka toimi vielä vuonna 2001 pomona BMG levy-yhtiössä. Jos Valkosen näkemykset kuvaavat edes suuntaa-antavasti levy-yhtiöiden ajatuskuvioita, ovat he enemmän pihalla kuin olen uskonutkaan.

Ainakin yksi tehtävä niille (levy-yhtiöille) Valkosen mukaan jää: markkinointi.
“Markkinointi antaa levy-yhtiöille sellaisen portinvartijan aseman, että ne säilyvät jossain muodossa”, Valkonen uskoo. … Jonkun pitää tehdä kuluttajan puolesta esivalinta, ja sen tekevät levy-yhtiöt keskittämällä markkinointirahansa – ja osaamisensa – lupaaviksi katsomiinsa artisteihin.
“Markkinointi on tapa kertoa kuluttajalle, että hei, tämä kannattaa tsekata”, Valkonen sanoo.

Jaahas. Alaa sivusta seuranneena olen ymmärtänyt, että isot levy-yhtiöt ovat nimenomaan kaventaneet musiikkitarjontaa ja ajaneet ihmisiä kuuntelemaan kaikkialla samanlaista hittimusiikkia. Luulen, että ihmisten keskenään rakentama suosittelujärjestelmä tulee olemaan musiikkia etsivän kannalta paljon hedelmällisempi kuin levy-yhtiön markkinoinnin seuraaminen.

Musiikkiteollisuus tuntuu näkevän muutoksen ilmaiseen musiikkin kuviona, jossa ihminen vain hakee sen minkä haluaa ja levy-yhtiö jää nuolemaan näppejään. Eli näin:

sog30.jpg

Antamisstrategian pohjalta ehdotan hieman toisenlaista kuviota.

Ilmaisuus synnyttää asiakkaassa liikkeen, jonka suuntaan ilmaisen tuotteen antaja pystyy vaikuttamaan.

sog31.jpg
Jaetaan kuvio palasiin:
sog32.jpg

Z kuvaa asiakasryhmien tarpeita. X kuvaa ilmaista musiikkia ja sen tuottamisprosesseja. ja Y kuvaa syntynyttä fyysistä tai henkistä liikettä.

Esimerkkikysymyksiä, joiden avulla musiikkiteollisuus voisi purkaa ongelmaansa:

Z: Lisääkö ilmaisuus musiikin hankkimista?
Z: Miten ilmaisuus muuttaa musiikin omistamista ja kuuntelemista?

Y: Miten musiikkiteollisuus voisi hyödyntää ja edelleenmyydä ihmisissä syntynyttä liikettä?

X: Miten edelllisten kysymysten vastaukset yhdessä vaikuttavat musiikkiin ja sen tuotantoprosesseihin? Eli miten levy-yhtiöiden tulisi muuttua, jotta ne pystyisivät vastaamaan ilmaisuuden muuttamiin kuluttajatarpeisiin, ja miten ne pystyisivät käyttämään synnyttämäänsä kuluttajakontaktia muiden yritysten eduksi? Eli X=Z+Y.

Jos musiikiteollisuus vain ymmärtäisi ilmaisen musiikin synnyttämän liikeen ja se ohjaamisen mahdollisuudet. Tästä on jo esimerkkejä, kuten Nokian ja Universalin “Comes with music” -paketti osoittaa. Tietyn nokian puhelinmallin ostaja saa ladata rajoituksetta Universalin musiikkia kännykkäänsä. Ja hän saa pitää kaiken musiikin, kun vuosi tulee täyteen.

Musiikkiteollisuuden rooli tulee muuttumaan rajusti. Tulevaisuudessa se ei enää tarjoa vain musiikkia kulutajille, vaan kuluttajia yrityksille.

Ehkä Sami Valkonen ei olekaan niin pihalla:

“Musiikki maksetaan osana jotain muuta laskua, ja kuluttajalle syntyy illuusio, että se on ilmaista.”

Advertisements

2 Responses to “Ratkaisu musiikkiteollisuuden ongelmaan”

  1. Timppa Says:

    Kommentissa on järkeä, mutta heitän ilmaan toisen näkökulman.

    Musiikkiteollisuus on omalla ‘markkinoinnilla’ ja toiminnallaan kasvattaneet kohtuullisen ison markkinan. Kun markkinaa ei ollut vielä näin suurta ja kilpailtua mitä se tänäpäivänä on, tulee markkinaa kasvattaa pienestä mahdollisimman suureksi.

    Sinäänsä musikkiteollisuuden toimijat ovat tehneet hyvää työtä kuluttajien eteen. He ovat määrittäneet tietyn laatustandardin alalle. Nyt kaiken maailman sahan soittajat ovat jääneet ilman levysopimusta, eikä kuluttajien ole tarvinnut ostaa mitä tahansa sontaa.

    Netti on tuonut lisämausteen tälle jo kasvatetulle markkinalle, jossa on nyt jotain mitä jakaa. Kun toimitaan uudella markkina-alueella, jossa muutamat toimijat pilaavat omalla toiminnallaan markkinat, kärsii kuluttajat viime kädessä tilanteesta.

  2. Ville Says:

    Tämä musiikkiteollisuuden tilanne tällä hetkellä on mielestäni aika mielenkiintoinen aihe. Olen iältäni ja musiikkimaultani juurikin “ilmaisen” musiikin käyttäjä. Eli mielenkiintoa levy-yhtiöiden mainostamiin mainstream bändeihin ei löydy yhtään. Cd- levyjen ostaminen on historiaa – kuka omistaa iPodin sijasta kannettavan cd-soittimen? Kuka kuuntelee kotona cd-levyjä kun voit melko vaivattomasti (n.10 sekunnin työllä) laittaa musiikin soimaan koneeltasi, levyäkään ei tarvitse välissä vaihtaa. Toisaalta miksi maksaa 10e e-levystä kun warettamalla saman saa käytännössä yhtä nopeasti ja ilmaiseksi? Noh ensinnäkin ostan kyllä joitain levyjä joista pidän ja nämä levyt ovat AINA pienten levy-yhtiöiden artistien levyjä, jolloin ostopäätös perustuu enemmän bändin tukemiseen kuin monikansallisten levy-yhtiöiden artistien tukemiseen, jotka varmasti saavat jo nyt päänvaivaa siitä kummalla lähtee kauppaan, ferrarilla vai lambolla. Käsittääkseni keikkailevien artistien tulot koostuvat suurimmaksi osaksi keikka ja mainostuloista (korjatkaa jos olen väärässä). Kuitenkin tämän varmasti melko sekavan spekuloinnin jälkeen vielä sekavampi pointti tälläiseen jonkinsortin levy-yhtiöiden ja kuluttajien välisen win-win tilanteen saavuttamiseksi. E-levyjen hinnat paljon halvemmiksi (esim. 2-3e/levy). Tällöin normikuluttajan mielenkiinto ostaa “aito” levy kasvaa koska kustannukset pysyvät hallussa. Levymyynti lisääntyisi ja saavutettaisiin hinnan alennuksesta syntyneet “tappiot”. Lisäksi uskon, että tällöin raha jakaantuisi tasaisemmin, koska usein “tyylitietoiset” musiikinkuuntelijat valitettavasti ovat köyhiä 13-30- vuotiaita ihmisiä, joilla ei todellakaan olee varaa sijoittaa ruokarahojaan cd-levyihin.


Comments are closed.

%d bloggers like this: