Ei mainoksia. Kiitos.

December 19, 2007

Kaksi uutista jotka saivat minut jälleen pohtimaan mainonnan ja myynnin peruskysymyksiä.

Ensimmäinen kertoo toimitusjohtajasta, joka pääsi puhelinmyyjästä eroon vain vaurioittamalla tämän kuuloa. Ja toinen kertoo pariisilaisten halusta rajoittaa ulkomainontaa.

Minusta näistä uutisista jokaisen mainos- ja myyntimiehen tulisi osata lukea se ei-niin-heikko signaali, että me emme halua, että meitä vaivataan millään mikä ei anna meille mitään.

Ulkomainontapaikkaa pohdittaessa suunnittelija kysyy seuraavanlaisia kysymyksiä:
“Kuinka paljon silmäpareja tämä mainospaikka tavoittaa?” tai
“Millaisia kuluttajia tämän mainospaikan ohi kulkevat ihmiset ovat?”

Nämä ovatkin varmasti mainostajan kannalta lyhyellä tähtäimellä ne avainkysymykset. Pitkällä tähtäimellä mainonnan ja sen välineiden kannalta tärkein kysymys jää kysymättä.

“Kuinka mainonnan kohtaava ihminen hyötyy mainonnasta?”

Niin kauan kuin tätä kysymystä ei oteta vakavasti, kuluttajilla on halu hankaloittaa ja kieltää mainontaa.

Ei kaupustelua, suoramarkkinointia, telemarkkinointia, spämmiä, liitteitä, newslettereitä, ulkomainontaa… Kiitos.

Advertisements

4 Responses to “Ei mainoksia. Kiitos.”

  1. Petri Vilén Says:

    Kuten mikä tahansa vuorovaikutus ihmisten välillä, myös mainonta tarvitsee luvan. Ihminen kokee helposti, että katumainonta on suvaittavaa niin kauan, kun se on paikoin jopa viihdyttävää ja kääntämällä katseen pois voi välttyä mainosten vaikutukselta. Ihminen altistuu 2000 markkinointiviestille päivässä, joten tästä joukosta voi joko erottua isoilla ja huomiota herättävillä viesteillä tai saada kuluttaja viestisi luo. Kumpikohan on edukkaampi vaihtoehto?


  2. Lupa ei ole vielä se juttu – koko kysymyksenasettelu on edelleen, Miikan termejä jalostaakseni “häirintäpainotteinen”. Eikä toisaalta mainonnan tarvitse hyödyttää välittömästi – tosin iso osa niinsanotusta taktisesta, ei-luovasta mainonnasta hyödyttää (Kalapuikot tänään 2,35). Mainonta voi yhtä lailla huvittaa tai antaa virikkeitä tai yhdistää ihmisiä.

    Mainonnan asema markkinointiviestinnän instrumenttien kärkenä ei kuitenkaan ole enää entisellään. Vielä jokin aika sitten mainostajat ajattelivat yksioikoisesti mainonnan hintaa ja iso osa muista viestinnän lajeista kulki jonkin senkaltaisen otsikon alla kuin “mainontaa, josta ei tarvitse maksaa niin paljon” – tekstimainonta, PR, yms. Nyt, kun kuluttajat edellyttävät vähintään dialogia ja mielellään tasaveroista roolia viestinnässä, mainonta klassisimmillaan ei välttämättä tarjoa siihen mahdollisuutta.

    Mainonta on silti hyvä tapa herättää huomiota ja hyvä tapa jakaa tietoa. Mutta onko se hyvä tapa rakentaa brändiä, on toinen juttu – ja jos kyllä, niin onko kaikille?

  3. Miikka Says:

    Markkinointiviestintä voidaan levittää akselille: Antaa jotain ihmiselle – ottaa jotain ihmiseltä.
    Akselin toisessa päässä ihminen voi esimerkiksi kokea uusia mielenkiintoisia tunteita, saada hyödyllistä tietoa tai materiaa. Ja akselin toisessa päässä olevat välineet tuntuvat ryöstävän aikaa antamatta mitään takaisin.

    Uskon, että markkinointiviestinnän eri välineiden keskinäisen kilpailun kiristyessä osa välineistä putoaa kisasta pois.
    Ne keinot, jotka painottuvat akselin ottavaan päähän ovat tulevaisuudessa vaikeuksissa. Niiden käyttöä tullaan varmaankin rajoittamaan sekä teknisesti, että sopimusten ja lakien avulla.


  4. Postiluukuista työnnetään joka päivä sisään asuntoihin mainontaa, jota moni ei halua. Luukku on tarkoitettu osoitteellista postia varten eikä minkä tahansa roskapaperin jakeluun.

    Asia ei voi toimia oikeudenmukaisesti niin, että mainonnan kieltäjän tulee laitaa luukkunsa viereen “Ei mainoksia”. Sen pitää mennä toisin päin.

    Jos joku saisi päähänsä työntää postiluukuista parinkymmenen sentin laudanpätkiä, asiasta tehtäisiin poliisitutkinta ja lautojen jakelia saatettaisiin tuomita kotirauhan rikkomisesta. Paperi on laudan kaltainen puun jaloste. Ero on hienoinen. Tekeekö painettu teksti paperista hyväksyttävämpää? Entä sitten, jos laudanpätkiin painettaisiin tekstiä?

    Nyt olemme tulleet vaiheeseen, jossa sähköpostilaatikoihimme syötetään roskapostia enemmän kuin asiallista postia. Sähköposti on niin tärkeä viestintäväline, että ongelma on ratkaistava. Teleoperaattorit pystyvät sen ratkaisemaan aivan yhtä hyvin kuin ratkaisivat virusongelman. Ne eivät kuitenkaan tee mitään, mitä niiden ei ole pakko tehdä. Virusongelman ne ratkaisivat, kun niiden serverit tukkeutuivat.

    Lainsäädäntö on yksi tie roskamainonnan rajoittamiseen. Toinen on ostoboikotti. Tarvitaan nettipalvelu, jossa kansa voi ilmasta mielipiteensä huonoa mainontaa vastaan ja lyöttäytyä yhteen boikotoidakseen huonojen mainostajien tuotteita.

    Positiivisempi tie on myönteisten markkinointikeinojen kehittäminen. Ei ole aivan sattumaa, että huonekaluliikkeet ovat sijoittuneet vierekkäin Kehä III:n varteen. Tällä markkinointikeinolla ne antavat asiakkailleen arvokasta tietoa: asiakkaat voivat vertailla tuotteita. Samanlaisia vertailumenetelmiä voidaan toteuttaa myös netissä.

    Henkilökohtaisesti suhtaudun mainontaan negatiivisesti. Parasta mainontaa, jota olen saanut, on ollut tuotteen yksityiskohtainen ominaisuuksien luettelo. Jos tämän saisi samanlaisena kaikista tuotemerkeistä, päätöksenteko olisi helppoa.

    Myyjät eivät halua vertailua vaan pyrkivät eriytymään muista. Aloitteen on tultava aivan muulta taholta, jotta vertailupalveluja saadaan aikaan.


Comments are closed.

%d bloggers like this: